Yrtit avuksi
Keväällä tammoilla alkavat kiimat pyöriä ja tarpeen voi olla käyttää kiimaoireisiin tarkoitettuja yrttejä. Osalle tammoista kiimat voivat huomattavasti vaikeutttaa elämää ja tehdä niistä kipeitä, ärtyisiä ja hankalasti käsiteltäviä. Erityisesti kevään ensimmäiset kiimat ovat usein hankalimmat.
Vaikeasti käsiteltävän tamman rauhoittamiseen kannattaa kokeilla mm. kultapiiskua, kamomillaa, sitruunamelisssaa, koivua, kanervaa, piparminttua sekä tietysti munkinpippuria. Oikein hankalissa tiloissa voidaan kokeilla myös valerianaa, mutta sitä sen käyttöä kannattaa harkita ja käyttää varoen. Valeriana on myös varoaikalistalla, joten kilpailtessa on syytä muistaa 4 vrk varoaika. Lantionpohjanlihasten kramppeihin ja kioutiloihin voi auttaa pirunkoura. Mielialaan vaikuttavia yrttejä voi alkaa antamaan noin viikkoa ennen kiiman arvioitua alkamista tai viimeistään ensioireiden näkyessä. Parasta on testata yhtä tai kahta yrttiä kerrallaan, näin saadaan parhaiten selville, mikä on juuri tälle eläimelle tehokkain hoito. Yrttejä kannattaa myös välillä vaihdella, ja siten pitää niiden teho toimivana. Munkinpippuri auttaa kuitenkin usein parhaiten koko kiimakauden ajan syötettynä.
Jos ongelmana on heikot kiimat tai huono tiinehtyvyys, annetaan tammalle estrogeeniaktiivisuudeltaan korkeita ja elinvoimaa nostavia yrttejä, kuten nokkosta, siankärsämöä, salviaa, voikukkaa, lakritsia ja puna-apilaa. Myös siitepöly on hyvä valinta tämänkaltaiseen vaivaan ja lipidon nostamiseen.
Hyvin ruokittu tamma ei tiineenäkään menetä karvansa kiiltoa, sen sijaan huonosti ruokitun tamman elimistö alkaa siirtämään ravinteita varsan kasvuun myös karvapeitteestä, mikä näkyy kiillottomana karvana ja nuutuneena yleisvaikutelmana. Tiine tamma tarvitsee paljon vitamiinipitoista ravintoa voidakseen hyvin. Vitamiineja saa hyvin erilaisista marjoista. Tiineen eläimen ruokavalioon kannattaa etenkin tiineyden loppuvaiheessa lisätä myös vahvistavia yrttejä, kuten vadelmaa, siankärsämöä, sinimailasta, pellavalimaa ja mustaherukkaa. Niiden syöttäminen muutamaa viikkoa ennen odotettua varsomista vahvistaa synnytyselimiä ja helpottaa synnyttämistä. Yleisesti ottaen tiineen tamman tärkein ravinto on hyvälaatuinen heinä, jossa on riittävästi valkuaista. Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä enemmän heinässä on kortta, sitä vähemmän siinä on lehteä. Korsi kerää enemmän sokeria ja lehdessä on enemmän valkuaista. Tärkeää on myös heinän kalsium / fosfori-suhde, jonka tulisi olla ainakin 2:1, kalsiumia enemmän kuin fosforia. Myös siitostammaa tulee ruokkia sen liikunta- ja käyttömäärän mukaan. Jos liikunta vähenee tiineyden myötä, on myös väkirehuannosta syytä pienentää liikalihavuuden estämiseksi. Kylkiluiden ei tarvitse näkyä, mutta niiden pitää tuntua ihon sormin sormin tunnusteltaessa. Kolmella viimeisellä tiineyskuukaudella tammatarvitsee jo reilummin väkirehua sikiön kasvun kiihtyessä. Tammojen ja varsojen ruokinnassa tulee huomioida erityisesti kivennäisten määrä, sillä niillä on suuri vaikutus terveen hevosen kasvuun ja kehitykseen. Sen lisäksi tärkeää on riittävä laadukkaan E-vitamiinin sekä seleenin saanti. E-vitamiini tarve kasvaa tiineyden edetessä ja tutkimusten mukaan sen on todettu nostavan myös tulevan ternimaidon vasta-ainemääriä.
Synnytyksen jälkeistä palautumista edesauttavat vadelman lisäksi voikukka ja mäkikuisma. Tiineelle eläimelle ei pidä antaa nokkosta, katajaa, kehäkukkaa, humalaa, persiljaa ja liperiä. Nämä saattavat edesauttaa luomista tai kuormittaa liiaksi tamman munuaisia. Myös imettävän tamman maidoneritystä voi lisätä yrteillä: maitoa lisäävät mm. nimensä mukaisesti maitohorsma, vadelma, nokkonen, tilli ja fenkoli. Vierotusvaiheessa taas salvia ja pihatähtimö ja poimulehti vähentävät maidontuotantoa.
Myös orit heräävät kevääseen
Myös oreille kevät on heräämisen aikaa ja joillakin sukuvietti saattaa olla hyvinkin voimakas. Orien rauhoittamiseen voi kokeilla kanervaa, orapihlajaa, kanelia sekä myös munkinpippuria (jollei orin ole tarkoitus olla siitoskäytössä). Munkinpippurihan on saanut nimensä siitä, että munkit käyttivät sitä aikoinaan munkkiluostarissa elämänsä helpottamiseen. Mikäli taas on tarvetta herättää orin kiinnostus tammoja kohtaan, toimii siitepöly oivana keinona myös tähän.
Tammoille sopivia yttejä:
Kärttyisä ja vaikeasti käsiteltävä tamma:
- kultapiisku, kamomilla, sitruunamelissa, koivu, kanerva, piparminttu, munkinpippuri
- Lantionpohjan kramppeihin pirunkoura 2-3 pvä ennen kiimaa ja 2-3 pvä kiiman alkamisen jälkeen
- Valeriana
Heikot kiimat, huono tiinehtyvyys:
- nokkonen, siankärsämö, salvia, voikukka, lakritsi ja puna-apila, siitepöly
- Myös munkinpippuri voi alkukeväästä auttaa kiimakierron tasaamiseen, mutta ei tule käyttää tiineille
Tiine tamma:
- Vitamiinipitoiset marjat
- Tiineyden loppuvaiheessa lisätä myös vahvistavia yrttejä, kuten vadelmaa, siankärsämöä, sinimailasta, pellavalimaa ja mustaherukkaa. Niiden syöttäminen muutamaa viikkoa ennen odotettua varsomista vahvistaa synnytyselimiä ja helpottaa synnyttämistä.
Synnytyskipuihin:
- Varsomisen jälkeen synnytyskipuja lieventää siankärsämö ja synnytyksen jälkeistä palautumista edesauttavat vadelman lisäksi voikukka ja mäkikuisma.
Maidonerityksen lisääminen:
- Maitohorsma, vadelma, nokkonen, tilli ja fenkoli
Vieroitukseen:
- salvia ja pihatähtimö ja poimulehti vähentävät maidontuotantoa.
