Muutos laitumelta talliin ja tarhoihin siirryttäessä on hevoselle merkittävä sekä fyysisesti että henkisesti. Laitumella hevonen liikkuu ja käyskentelee enemmän ja syö jatkuvasti pitkin päivää. Laidunkauden päättyessä ruokintakerrat harvenevat ja ravinnon koostumus muuttuu. Laidunruoho sisältää kuivaa heinää enemmän paitsi monia ravinteita, myös vettä. Lisäksi tarhassa hevoset usein liikkuvat vähemmän. Kaikki tämä vaikuttaa mm. ruuansulatuksen toimintaan. Näitä muuttuvia tekijöitä on hyvä huomioida.
Ruohosta heinään
Laitumella hevonen syö runsaasti vettä sisältävää, tuoretta ja hyvin sulavaa ruohoa. Hevosen suolistobakteerit ovat kesän aikana tottuneet tuoreeseen nurmeen ja jatkuvaan ruuansulattamiseen. Ruuansulatukseen ja suoliston toimintaan vaikuttaa oleellisesti myös hevosen liikunnan määrä. Kuiva karkearehu hidastaa suolistossa kulkevan rehumassan kosteutta ja kulkunopeutta. Kuivaan heinään ja mahollisiin väkirehuihin siirtyminen vaatii muutosta myös suolistobakteereilta.
Vähitellen tehdyt muutokset pienentävät vatsavaivojen riskiä
Muutosten yhteydessä korostuvat myös erilaiset ruuansulatushäiriöt, kuten löysä vatsa ja ähkyt. Vähitellen toteutetut ruokinnan muutokset auttavat suolistomikrobeja sopeutumaan uudenlaisen ravinnon pilkkomiseen ja optimaalisen ruokavalion suunnittelu edistää hevosten terveyttä ja hyvinvointia. Mikäli hevonen on ollut laitumella 24/7, kannattaa muutama viikko ennen sisään siirtymistä viedä hevosille pieniä määriä heinää jo laitumella mutusteltavaksi. Näin voidaan rauhassa helpottaa suoliston pieneliöstön sopeutumista uuteen ravintoon ja välttää monet vatsavaivat- ja ongelmat. Väkirehujen antomäärää suositellaan nostettavan maksimissaan n. 200 g päivässä. Herkimmin suoliston pieneliöt reagoivat juuri ruokinnan sokeri- ja valkuaispitoisuuden muutoksiin. Samalla on hyvä tarkistaa myös hevosen juomisen määrä sekä riittävä suolan saanti.
Muutosta voi helpottaa paitsi vähittäisellä rehuihin totutuksella, myös tarjoamalla hevoselle vatsaystävällisiä ja mikrobimuutosta helpottavia rehuja, kuten voikukanjuurta, inuliinia, maitohappobakteereja tai hyviä hiivoja sisältäviä rehuja, kuten Tummy Saveria, Gastro Controlia, Gastro Clay B:tä, oluthiivaa tai Protect That Tummya.
Protetct that Tummy hevosille alkaen 49,90 € 2 kg
Tutustu sisäruokintakauden tuotteisiin:
Vitamiinien tarve kasvaa
Sisäruokintakausi saattaa tarkoittaa osalle hevosista myös raskaampaa työtä ja siksi myös energiatarve tulee sovittaa riittäväksi työn määrän ja laadun mukaan. Ruokinta tulee rakentaa hevosen perusevään eli heinän mukaan. Tarkista ainakin sokeri, valkuainen ja energia-arvo. Jos hevonen on päässyt laitumella pyöristymään turhan paljon, kannattaa palautus normaaliin lihavuuskuntoon aloittaa heti syksyllä. Kuivaan heinään siirryttäessä on hyvä tarkistaa myös hevosen vitamiini- ja kivennäistarpeet. Kuivassa heinässä vitamiinien ja muiden ravinteiden osuus on tuoretta ruohoa matalampi, sillä heinän varastoiminen talven yli vaikuttaa auttamattomasti heinän sisältämiin vitamiinimääriin.
Hevosen luontainen ravinto, tuore ruoho, sisältää runsaasti A-, E- ja K-vitamiinien esiasteita. Kun hevonen ei syö vihreää ruohoa päivittäin, tarvitsee se E-vitamiinilisän. Erityisesti varsoille ja kasvaville hevosille, siitostammoille ja raskaassa työssä oleville kilpahevosille E-vitamiinilisä on tärkeä. E-vitamiinia suositellaan annettavan usein ja pieniä määriä, jolloin kudosten E-vitamiinipitoisuus pysyy tasaisena. B-vitamiinilisästä voi olla hyötyä kaikille hevosille talvikarvan kasvattamisvaiheessa sekä normaalien energiaravintoaineiden, kuten hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen aineenvaihduntaan. Lisäksi stressaavat hevoset ja suolisto-ongelmista kärsivät hevoset tarvitsevat usein B-vitamiinilisän, sillä näissä tapauksissa hevosen suolistossa tapahtuva B-vitamiinien valmistus voi olla häiriintynyt. Oluthiiva sisältää kaikki hevosen tarvitsemat B-vitamiinit ja samalla se tasapainottaa myös vatsan toimintaa. D-vitamiinilisä tarvitaan usein talvikautena, erityisesti jos hevonen tarhaa vähän tai loimi päällä. Kesän aikana täydentyvät D-vitamiinivarastot tyydyttävät hevosen tarpeen 1-2 kuukauden ajan. D-vitamiinin esiastetta on mm. islanninjäkälässä. A-vitamiini liittyy erityisesti elimistön vastustuskykyyn sekä ihon ja limakalvojen hyvinvointiin. A-vitamiinia saa mm. laidunruohosta ja porkkanoista.
Suoraan ravinnosta saatavien vitamiinien muuntumistehokkuus on yhteydessä mm. hevosen vitamiinivarastoihin. Mikäli elimistössä on runsaasti vitamiineja, esiasteista muuntuu vähemmän vitamiineja elimistön käyttöön. Niiden runsas saanti luonnollisista rehuista ei siis ole hevoselle koskaan haitallista. Synteettisesti valmistettujen vitamiiniravinteiden kanssa tulee olla tarkempi.
Karkearehujen korjuun aikana vitamiineista tuhoutuu jopa 80 %, minkä jälkeen pitoisuudet laskevat säilönnän aikana 6-10 % kuukautta kohden. Erityisesti heinästä tuhoutuu talvikauden varastoinnin myötä E- ja A-vitamiineja. Sisäruokintakaudella tulee siis varmistua hevosen riittävistä ravinteiden ja vitamiinien saannista.