Mistä apua hevosen vatsavaivoihin?
Kesän laidunkausi on monen hevosen vatsan parasta aikaa, mutta kun saapuu syksy ja märät kelit, saapuu myös arki ruokinta-aikoineen, korsirehuineen ja hiekkatarhoineen – sekä usein myös löysine lantakasoineen. Mutta mistä kaikista tekijöistä hevosen löysävatsaisuus voi johtua ja mitä hevosenomistaja voi yrittää asialle tehdä?
Löysävatsaisuus voi olla monen tekijän summa
Jokainen hevonen on yksilö ja syyt vatsaongelmien taustoilla ovat erilaiset, joten ei ole olemassa yhtä ja ainoaa hoitokaavaa, jota noudattamalla kaikkien hevosten vatsat muuttuisivat paremmiksi.
”Hevosen löysävatsaisuus voi johtua monesta tekijästä – ja usein myös monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta”, sanoo Edison Equine Nutrionin ravintoterapeutti Eira Ney.
Löysävatsaisuus voi liittyä hevosen ympäristöön, kuten säähän tai lämpötilan muutoksiin, likaisiin ruokinta-ja juoma-astioihin tai stressiin, joka voi aiheutua esimerkiksi yksinolosta, laumadynamiikasta, kilpailuista tai muista olosuhdemuutoksista. Se voi myös johtua ruokinnasta, kuten hevoselle sopimattomasta korsirehusta, toimimattomasta ruokintarytmistä, liian nopeista ruokinnan muutoksista, epätasapainoisesta ruokintasuunnitelmasta, puutostiloista, korsirehun tai kuitupitoisuuden vähäisyydestä tai sopimattomista rehuista – unohtamatta tietenkään hevosen terveydentilaa, suoliston hiekka- ja maakertymiä, loisia, mahahaavaa, hampaiden kuntoa ja ylipäätään hevosen kipua sekä siihen liittyvää stressiä.
Hevoset ovat yksilöitä
Myös hevosten vatsoissa on yksilöllisiä eroja. Kun naapurikarsinan hevosen lanta on tasaisen hyvää ympäri vuoden, niin oman hevosen lanta valahtaa kuralle jo pienistäkin muutoksista.
”Jokaisella hevosella on yksilöllinen suolistomikrobistoprofiili, joka reagoi erilaisiin dieetteihin sekä ruokinnan muutoksiin eri tavoin”, kertoo Eira Ney.
Jos esimerkiksi tallille tulee uusi säilöheinäerä, joka uppoaa ongelmitta yhdelle, mutta tuottaa vetisiä ongelmia toiselle, niin se voi johtua siitä, että hevonen on poikkeuksellisen herkkävatsainen tai että kyseisen hevosen suoliston mikrobikanta on jo valmiiksi niin epätasapainossa, että uuden heinän kohtuullinenkin sokeripitoisuus, liika kortisuus tai pieni ylimääräinen mikrobitoiminta voi olla liikaa kyseisen hevosen herkälle suolistolle siinä tilanteessa – ja tuloksena on löysä lanta tai jopa ripuli.
Suolisto paranee kyllä, kun sille annetaan siihen mahdollisuus
Hevosen ruoansulatuskanavan kunto ja olemassa olevat sairaudet – sekä myös sairaushistoria, kuten ähky-, mahahaava- tai suolistotulehdustausta – vaikuttavat hevosen suoliston kuntoon ja kykyyn sulattaa ravintoa.
Myös hevosen ikä vaikuttaa ”suoliherkkyyteen”: mitä vanhemmaksi hevonen tulee, sitä herkempi se on muutoksille, sillä iän myötä suoliston aktiivisuus laskee ja rehut sulavat ja imeytyvät elimistöön heikommin. Lisäksi hevosen luonne voi vaikuttaa, sillä herkät hevoset stressaavat enemmän ja näyttävät sen usein ruoansulatuskanavan oireiluna.
”Lohduttavaa kuitenkin on, että me voimme vaikuttaa hevosen ruuansulatuskanavan terveyteen ja toimintaan – ja se paranee kyllä, jos sille annetaan siihen mahdollisuus. Prosessi on kuitenkin pitkä, sillä mikrobiston uusiutuminen voi viedä kuukausia”, toteaa Ney.
On siis oleellista muistaa, että ripuloiva hevonen on toipilas ja sille tulisi antaa aikaa kuntoutua.
”Kärsivällisyys on avaintekijä kuntoutuksen onnistumisessa. Krooninen ripuli on hevoselle ja sen elimistölle hyvin raskasta. Siksi pienikin ripulointi tulisi ottaa vakavasti ennen kuin se eskaloituu oikein pahaksi”, sanoo Ney.
Tee palvelus hevosesi ruoansulatuskanavalle
Hevoselle kannattaa suunnitella kuntouttava ruokavalio, jonka avulla suoliston mikrobisto saadaan tasapainoon ja tilanne rauhoitettua.
”On myös tärkeää poissulkea ja ennaltaehkäistä ripulin syitä, ettei ongelma pääsisi uusiutumaan, sillä jokainen trauma jättää ruuansulatuskanavaan jälkensä ja ongelmat uusiutuvat herkästi, ellei hevosen ruokintaa suunnitella kauaskantoisesti”.
Tee siis palvelus hevosesi ruoansulatuskanavalle ja huomioi nämä seikat hevosesi ruokavaliota koostaessasi:
8 vatsaystävällistä vinkkiä
1. Laadukas korsirehu on kaiken perusta .Yksi on varma: laadukas korsirehu on kaiken ruokinnan – ja jopa koko hevosen hyvinvoinnin – perusta. Se on tärkein asia hevosen ruokinnassa, eikä sen sopimattomuutta voi korjata yhdelläkään purkilla, eikä purnukalla.
2. Tutki, mitä hevosesi suuhun laitat.Heinäanalyysi on tärkeä, mutta pelkästään analyysin arvojen tuijottaminen ei kerro meille totuutta rehun soveltuvuudesta, vaan myös sen hygieeninen laatu, viljely- ja säilöntätiedot, sekä ”näppituntuma” eli karkeusaste ovat tärkeitä avaintekijöitä rehun valinnassa”, sanoo Eira Ney.
Hyvä heinä tuoksuu hyvältä. Se ei pölyä, eikä siinä ole hometta, hiivaa (eli valkoisia pilkkuja), tummia tai kosteita kohtia, eikä se tunnu lämpimältä. ”Herkkä hevonen reagoi huonolaatuiseen karkearehuun hyvinkin nopeasti ja voimakkaasti”, toteaa Eira.
3. Kuiva vai säilö?”Rautavatsaisen” hevosen suolistolle kelpaa todennäköisesti niin kuiva kuin eri tavoin säilötyt karkearehut – oleellisempaa ovatkin heinäanalyysin tulokset. Vatsavaivaiselle voi sen sijaan on turvallisempaa syöttää vähäsokerista kuivaheinää niin kauan kunnes vatsa on rauhoittunut.
”Toki voi myös olla, ettei jostakin hevosesta ole koskaan säilön syöjäksi, sillä kaikille hevosille säilöheinän säilöntämenetelmän vaikutus karkearehun laatuun ja koostumukseen ei vain sovi”, sanoo Eira Ney.
4. Lehtevä on kortista vatsaystävällisempää .Rauhallisesti syövälle, hyvävatsaisille hevoselle ei heinän suurikaan kuitupitoisuus ole yleensä ongelma, mutta jos hevosella on vaikeuksia pitää painoaan tai sillä on vikaa hampaissa, on syytä välttää liian kortista heinää. ”Myös herkkävatsaiselle hevoselle olisi hyvä löytää pehmeää ja lehtevää karkearehua, jonka avulla voidaan välttää mekaanista ärsytystä, jota liian korsiintunut karkearehu voi aiheuttaa”, sanoo Eira Ney. Yleinen oheistus on, että heinäanalyysin NDF-arvo olisi maksimissaan 650. ”NDF kertoo meille näytteen korsiintumisasteesta ja antaa osviittaa karkearehun korjuuajasta, sen kuitupitoisuudesta sekä myös maittavuudesta”, sanoo Ney.
5. Herkkävatsaisen nyrkkisääntö: sokerit alle 100.Reippaita kärrylenkkejä heittävää, kaiken kestävää hyvävatsaista hevosta eivät sokerit helposti hetkauta, mutta herkkävatsaisille hevosille heinän sokerit ovat kriittinen asia. ”Karkearehu, jossa liukenevien hiilihydraattien pitoisuus on korkea vaikuttaa negatiivisesti ruuansulatuskanavan toimintaan ja häiritsee suoliston mikrobitasapainoa”, sanoo Eira Ney. Nyrkkisääntö on, että herkän hevosen dieetin sokeripitoisuus tulisi olla 10 % - mukaan lukien kaikki rehut, joita hevoselle tarjotaan. ”Toki joidenkin hevosten, kuten useiden kylmäveristen, kohdalla tätä lukua on hilattava vieläkin matalammaksi”, sanoo Eira Ney.
6. Riittävän paljon – riittävän usein.Hevosen tulisi saada 1.5-2 kg karkearehua kuiva-ainekiloa per 100 kg elopainoa, sillä hevonen tarvitsee ruuansulatuskanavaan riittävästi rehumassaa, jotta rehuvirtaukset toimisivat oikein. Myös ruokintaväleillä on väliä: optimi olisi, että hevonen saisi korsirehua 3-4 tunnin välein. Ilman jatkuvaa syljen ja ruuan antamaa suojaa, vatsahapot pääsevät korventamaan mahalaukun limakalvoja aiheuttaen lopulta mm. haavaumia, kipua, stressiä – ja ripulia. ”Kun korsirehuruokinta on optimoitu eli hevonen saa riittävän paljon ja riittävän usein laadukasta, sille sopivaa heinää, ollaan ruokinnassa jo pitkällä”, sanoo Eira Ney. ”Sen jälkeen voimme keskittyä mahdolliseen lisäruokintaan”, jatkaa Eira.
7. Kaikki mitä tarvitaan, mutta ei mitään liikaaHeinäanalyysiin perustuvan ruokintasuunnitelman avulla voimme varmistaa, että hevonen saa rehuistaan kaiken mitä se tarvitsee, eikä mitään liikaa. ”Hevosen ruokinnan tulisi olla yksinkertainen, ei liikaa tuotteita, mutta sen tulisi taata hevoselle optimaalinen määrä päivittäin tarvittavia ravintoaineita”, Ney sanoo. Suosi vatsaystävällisiä tuotteita, ja jos tiedät, että hevosesi ruokinta tulee muuttumaan, niin ota vatsan tueksi esimerkiksi joku probioottivalmiste, kuten Chia de Gracian Gastro Clay B, Gastro Control, Tummy Saver, voikukanjuuri tai oluthiiva.
8. Maltti on valttia ruokamuutoksissa
”Kaikki hevosen ruokintaan tehtävät muutokset tulisi tehdä mahdollisimman rauhallisesti ja tasaisesti. Se vaatii välillä aikaa, mutta nyrkkisääntönä pidän 2-3 viikon totutusjaksoja”, sanoo Eira Ney.” Vaikka hevonen olisi kuinka hyvävatsainen, niin teet sen ruoansulatusmikrobistolle palveluksen, kun maltat tehdä totutuksen hiljalleen”, jatkaa Eira.
Heinämuutoksissa totutus uuteen kannattaa tehdä aina niin, että korvaat vanhaa heinää uudella noin kilon viikossa.
”Heinän laadun muutokset tai karkearehun vaihtaminen liian usein voivat vaikuttaa suoliston mikrobikantaan negatiivisesti, jos mikrobistoprofiili ei pysy muutoksissa mukana. Tämä altistaa hevosen niin ripulille kuin myös ähkylle, kaviokuumelle ja krooniselle suolistotulehdukselle”, sanoo Eira. ”Rauhallinen totutus kantaa pitkälle ja takaa, että hevonen pystyy myös hyödyntämään rehun tehokkaammin”, jatkaa Eira.
Teksti tehty yhteistyössä jutun kirjoittajan, hummiajuttuja.fi, kanssa.
Aiheeseen liittyviä tuotteita:
