Faktalista A:sta K:hon
Hevonen tarvitsee vitamiineja monien välttämättömien elintoimintojen ylläpitämiseen ja pysyäkseen terveenä. Hevonen ei pysty valmistamaan kaikkia vitamiineja elimistössään, joten sen on saatava niitä ravinnostaan. Kuten ihmisillä, myös hevosilla eri vitamiinin tarpeet vaihtelevat vuodenajan sekä kausien mukaan. Laidunkaudella vitamiinien tarve on erilainen kuin esimerkiksi keskitalvella sisäruokintakaudella. Mitä pidemmälle talvi etenee, sen vähemmän vitamiineja saa pelkästä heinästä ja kaurasta. Korjuuaikana karkearehun vitamiineista tuhoutuu jopa 80 %, minkä jälkeen pitoisuudet vielä laskevat säilönnän aikana 6 - 10 % kuukautta kohden.
Rasvaliukoiset vitamiinit liukenevat rasvaan ja ylitse jäämä määrä varastoituu elimistön rasvakudokseen, maksaan ja munuaisiin. Vesiliukoiset vitamiinit eivät varastoidu, vaan poistuvat elimistöstä virtsan mukana. Vesiliukoisten vitamiinien liikasaannista tai yliannostuksesta tarvitse huolehtia, elimistö imeyttää niitä tarpeen mukaan. Hevosen elimistö osaa myös tunnistaa vitamiinivarastojen tilan ja suhteuttaa esiasteiden imeyttämistä suhteessa tarpeeseen.
Vesiliukoiset: B- ja C- ja H- -vitamiinit
B: B-vitamiineihin luetaan B1-, B2-, B3-, B5-, B6-, B9- ja B12-vitamiinit.
B-vitamiinia tarvitaan hevosen energia-aineenvaihduntaan, proteiinisynteesiin sekä hermoston ja lihasten toimintaan. B–vitamiinilisästä hyötyvät eniten kilpahevoset ja varsat, sillä B-vitamiinit auttavat mm. lihasten energian tuotannossa, hermoston toiminnassa sekä aineenvaihdunnassa. B-vitamiinilisä on tarpeellinen kaikille hevosille erityisesti stressitilanteiden, sairauksien ja suoliston toimintahäiriöiden sekä antibioottikuurien aikana, jolloin hevosen suoliston oma B-vitamiinituotanto saattaa häiriintyä. Jos pieneliöstön normaali toiminta kärsii, on B-vitamiinien vajaus korvattava ruokinnalla. Hevonen hyötyy B-vitamiinilisästä myös karvanvaihdon aikana, sillä paksusuolen oma B-vitamiinien tuotanto ei tällöin usein ole riittävää. Hevosen oma B12:n tuotanto edellyttää, että hevosen rehussa on riittävästi kromia.
B-vitamiiniryhmään kuuluva foolihappo auttaa punasolujen valmistuksessa sekä valkuaisainevaihdunnassa, ja siksi se on tärkeä etenkin kovassa rasituksessa olevilla hevosilla.
Mistä saa: Hyviä B-vitamiinien lähteitä ovat vihreät kasvikset ja yrtit sekä viljat, vehnälese, hiivat, siemenet, lehtevät nurmirehut, palkokasvit (mm. alfa-alfa, sarviapila), hevosen suoliston oma mikrobitoiminta. Oluthiiva on monipuolinen ja luonnollinen B-vitamiinien lähde. Se sisältää vitamiinien lisäksi hyödyllisiä aminohappoja sekä suolistolle edullisia inaktivoituja hiivoja sekä kromia.
Puutos: B-vitamiinin puute ilmenee usein ruokahalun ja suorituskyvyn heikkenemisenä, energian vähenemisenä, huonona karvapeitteenä ja hevosen väsähtäneenä yleisolemuksena. Runsas väkirehuruokinta voi häiritä hevosen suoliston omaa B-vitamiinituotantoa.
C: C-vitamiinia tarvitaan mm. raudan hyväksikäyttöön, muiden vitamiinien imeytymiseen sekä elimistön vastustuskyvyn ylläpitämiseen. C-vitamiini on voimakas antioksidantti. Sitä tarvitaan myös elimistön omaa kollageenituotantoa varten. C-vitamiini on tärkeä mm. pitkäaikaisissa stressi- ja sairaustiloissa, vieroitettaville varsoille tai muulloin, kun hevosen oma vastustuskyky on uhattuna. Erilaiset bakteerit ja virukset voivat alentaa elimistön omaa C-vitamiinin tuotantokykyä. Esimerkiksi pitkien kuljetusten aikana C-vitamiinilisä on suositeltava.
Mistä saa: C-vitamiinia valmistuu glukoosista hevosen maksassa. Laidunruoho sisältää runsaasti C-vitamiinia. Hyviä C-vitamiinien lähteitä ovat mm. ruusunmarja, nokkonen, tyrni, muut marjat, porkkana, punajuuri, siankärsämö, voikukanlehti, mustaherukanlehti, peltokorte, väinönputki.
Puutos: C-vitamiinin puutos voi näkyä vastustuskyvyn ja yleiskunnon heikkenemisenä ja erilaisina sairasteluina, esimerkiksi hengitystie-infektioina tai rivinä. C-vitamiinin puutos pysäyttää elimistön kollageenin tuotannon, jolloin ruston ja jänteiden uusiutuminen ja toimintakyky laskee. Puutos voi aiheuttaa limakalvojen toiminnan heikkenemistä, joka voi näkyä esimerkiksi nenäverenvuotona.
H (biotiini): Biotiini eli H-vitamiini, joka myös kuuluu B-vitamiinien ryhmään, on erityisen tärkeä kavioiden hyvinvoinnille sekä karvapeitteen kunnolle. Biotiini vaikuttaa uuden, kasvavan kavioaineksen joustavuuteen ja kestävyyteen sekä ihon päällimmäiseen epiteelikerrokseen. Lisäksi biotiinilla on vaikutusta hevosen aineenvaihduntaan, kuten rasvan, hiilihydraattien ja aminohappojen imeytymiseen sekä lisääntymistoimintoihin.
Mistä saa: hiivat, kaura, soija, täysjyväviljat, voikukanjuuri, siemenet, sinimailanen, tummanvihreät kasvikset.
Puutos: Biotiinin puute saa hevosen yleiskunnon näyttämään huonolta, karva on takkuista, iho huonoa ja limakalvot kuivuneet. Runsaasti väkirehuja sisältävä ruokavalio voi häiritä suoliston toimintaa ja B-vitamiinituotantoa.
Rasvaliukoiset: A, D, E, K
A: A-vitamiini, eli retinoli, on tärkeä hevosen elimistön limakalvoille, iholle sekä näölle. A-vitamiini tukee vastustuskykyä ja lisääntymistoimintoja. Hevosille A-vitamiinia tulisi ruokkia koko sisäruokintakauden ajan – kesällä myös niille, jotka eivät laidunna. Hevonen saa A-vitamiinia ravinnosta sekä A-vitamiinina että sen esiasteena (karoteeenit), jotka muuntuvat elimistössä A-vitamiiniksi. A-vitamiini on E- ja C-vitamiinin tavoin antioksidantti, joka suojaa soluja vapailta radikaaleilta.
Mistä saa: Laidunruoho, karkearehut, porkkana, tyrni, nokkonen, ruusunmarja
Puutos: A-vitamiinin puute heikentää hämäränäköä ja tekee karvasta takkuista ja heikkolaatuista. Lisäksi puutos alentaa elimistön vastustuskykyä ja hedelmällisyyttä.
D (D2 ja D3): D-vitamiini, eli kolekalsiferoli, säätelee kalsiumin ja fosforin tasapainoa hevosen luissa. D-vitamiini on tärkeä luun muodostukselle ja luiden kestävyydelle. Lisäksi D-vitamiini ylläpitää elimistön vastustuskykyä. D-vitamiinia muodostuu auringossa hevosen iholla, näin ollen D-vitamiinilisä on tarpeen myös kesäaikaan, jos hevonen on paljon sisällä tai ulkoilee loimitettuna. Talvella/ sisäruokintakaudella D–vitamiinin lisäys on tarpeen kaikille hevosille, mutta erityisesti siitostammoille ja varsoille.
Mistä saa: Auringon uv-säteily ihon kautta (D3), kalaöljyvalmisteet (D3), teolliset väki- ja lisärehut (D3), sinimailanen (D2).
Puutos: D-vitamiinin puutos heikentää sekä kalsiumin että fosforin imeytymistä suolistosta ja aiheuttaa luutumisongelmai. Kasvavilla varsoilla puutteellinen D-vitamiinin saanti voi aiheuttaa kasvuhäiriöitä ja heikentää luustoa. Siksi on tärkeä huolehtia erityisesti raskaassa treenissä olevien hevosten, varsojen, nuorten hevosten ja siitostammojen riittävästä D-vitamiinin saannista.
E: E-vitamiini, eli tokoferoli, on hevosen elimistölle tärkeä antioksidantti. Antioksidantit suojaavat soluja hapettumiselta ja sen aiheuttamilta vaurioilta. Tiineiden ja imettävien tammojen, varsojen, nuorten kasvavien hevosten ja urheiluhevosten E-vitamiinitarve on suurin ja erityisesti näiden kohdalla on tärkeä huolehtia sen riittävästä saannista. E-vitamiinia on syytä lisätä koko sisäruokintakauden ajan ja ympärivuotisesti, jos hevonen ei pääse laitumelle. Lisäksi, jos hevosen ravinto sisältää paljon rasvaa, kasvaa myös E-vitamiinin tarve. E-vitamiinia tarvitaan mm. lihaksiston ja hermoston normaalin toiminnan ylläpitämiseen, immuunipuolustuksen tukemiseen. Lisäksi E-vitamiini tukee ihon ja nivelten normaalia toimintaa.
Mistä saa: laidunruoho, aikaisin korjattu karkearehu, täysjyväviljat, siemenet, CdGE – luonnollinen E-vitamiini
Puutos: E-vitamiinin puute voi aiheuttaa hermosto-ongelmia, lihasongelmia, hedelmättömyyttä, heikentynyt vastustuskyky.
K: K-vitamiini vaikuttaa veren hyytymiseen ja luun muodostukseen. K-vitamiini edesauttaa myös solujen aineenvaihduntaa. K-vitamiinilisästä hyötyy eniten kasvavat varsat, sillä K-vitamiini tukee niiden luuston kehittymistä. K-vitamiinitarve voi kasvaa hevosilla sairauksien ja antibioottikuurien aikana.
Mistä saa: laidunruoho, karkearehut, sinimailanen, vihreät lehtikasvikset (mm. timjami, nokkonen, voikukka, sinimailanen) porkkana sekä kasviöljyt, suoliston oma mikrobitoiminta.
Puutos: K-vitamiinin puutos ilmenee veren hyytymisajan pidentymisenä, verenvuotoina ja niiden aiheuttamana anemiana. Puutostila on erittäin harvinainen.
Nyrkkisääntö:
Vähäisin lisävitamiinien tarve on vähintään 2-3 tuntia päivässä laiduntavilla hevosilla. Suurin lisävitamiinien tarve on kovassa valmennuksessa olevilla kilpahevosilla, siitostammoilla ja kasvavilla varsoilla sisäruokintakaudella. Syksyllä hevosten palatessa laitumelta sisäruokintakaudelle, muuttuvat myös saatavat vitamiinit sekä niiden tarpeet. Tuore laidun ruoho sisältää runsaasti A-, E- ja K-vitamiinien esiasteita.
