-
Raskas fyysisen rasitus voi aiheuttaa soluvaurioita
Oksidatiivinen stressi on tila, jossa hevosen elimistön solut ovat alttiina liialliselle määrälle reaktiivisia happiradikaaleja ja muiden reaktiivisten happiyhdisteiden aiheuttamalle vahingolle. Normaalissa aineenvaihdunnassa solut tuottavat happiyhdisteitä, kuten reaktiivisia happiradikaaleja, jotka voivat olla haitallisia solujen rakenteille ja toiminnoille. Yleensä elimistö kykenee neutraloimaan ja poistamaan näitä reaktiivisia yhdisteitä tehokkaasti antioksidanttijärjestelmien avulla. Kuitenkin tietyissä tilanteissa, kuten sairauksissa tai raskaasta fyysisestä suorituksesta johtuen reaktiivisten happiyhdisteiden määrä voi lisääntyä liikaa suhteessa antioksidanttijärjestelmien kykyyn neutraloida niitä. Tämä epätasapaino johtaa oksidatiivisen stressin tilaan, joka voi vaurioittaa solukalvoja, proteiineja, DNA:ta ja muita solurakenteita.
Hevosen voimakas fyysinen harjoittelu ja urheilusuoritukset voivat lisätä hapenkulutusta ja aineenvaihdunnallisia reaktioita elimistössä, mikä voi johtaa lisääntyneeseen reaktiivisten happiyhdisteiden tuotantoon. Tämä voi johtaa erilaisiin vaurioihin elimistössä:
Lihasvauriot: Voimakas lihasten rasitus voi aiheuttaa mikrovaurioita lihaskudoksissa. Lihasvauriot voivat laukaista tulehdusreaktion ja lisätä oksidatiivista stressiä.
Hengitysteiden hapetusstressi: Kova aerobinen harjoittelu voi lisätä hengitysteiden hapenottoa ja altistaa kehon lisääntyneelle hapetusstressille.
Ympäristötekijät: Urheilusuoritukset voivat altistaa kehon lisääntyneelle hapettavien yhdisteiden, kuten saasteiden ja ultraviolettisäteilyn, määrälle.
Palautumisen puute: Riittämätön lepo ja palautuminen kovien harjoitusten välillä voivat heikentää kehon kykyä torjua oksidatiivista stressiä ja lisätä sen kertymistä.
Liiallinen oksidatiivinen stressi voi aiheuttaa haitallisia vaikutuksia urheiluhevosten terveydelle ja suorituskyvylle, kuten lisääntynyttä tulehdusta, lihasvaurioita, heikentynyttä palautumista ja lisääntynyttä riskiä sairauksille ja vammoille. Siksi on erittäin tärkeää huolehtia raskaasti treenaavien ja kilpailevien hevosten oikeanlaisesta ravinnosta, nesteytyksestä, lepopäivistä ja palautumisesta harjoitusten välillä. Lisäksi antioksidanttirikkaan ruokavalion noudattaminen ja tarvittaessa antioksidanttisten lisäravinteiden käyttö voivat auttaa torjumaan oksidatiivista stressiä ja suojaamaan kehoa sen haitallisilta vaikutuksilta.
TÄRKEÄT ANTIOKSIDANTIT
Ruokavalion sisältämät antioksidantit, kuten C-vitamiini, E-vitamiini, beetakaroteeni, flavonoidit ja muut polyfenoliset yhdisteet, voivat auttaa neutraloimaan reaktiivisia happiyhdisteitä ja suojaamaan soluja oksidatiivisen stressin aiheuttamilta vaurioilta. Antioksidanteilla, kuten E-vitamiinilla, C-vitamiinilla, glutationilla ja seleenillä on kaikilla suojaava vaikutus näitä vaurioita vastaan.
E-VITAMIINI
E-vitamiini on tärkein antioksidantti. E-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, ja se suojaa solukalvoja vapaiden radikaalien aiheuttamilta vaurioilta. Solukalvot koostuvat lipidimolekyyleistä. Nämä lipidimolekyylit ovat erittäin reaktiivisia happiradikaalien kanssa, mikä tekee solukalvoista erittäin herkkiä vaurioille. E-vitamiini on välttämätön hevosesi ruokavaliossa. Puutos voi aiheuttaa koordinaatiohäiriöitä ja erilaisia lihas- ja hermoston häiriöitä. Ilman E-vitamiinia solujen kalvot tulevat läpäiseviksi ja lopulta tuhoutuvat, mikä tuhoaa solun. E-vitamiinin on todistettu suojaavan hevosen rappeuttavalta myelonenkefalopatialta (viruksen aiheuttama hermosto-oireinen tauti). Se on erityisen tärkeää urheiluhevosille, sillä raskaan fyysinen työ voi aiheuttaa oksidatiivista stressiä ja soluvaurioita sekä alentaa verenkierron E-vitamiinitasoja,mikä puolestaan aiheuttaa lihasongelmia ja yleistä kestävyys- ja suorituskyvyn heikkenemistä. E-vitamiinin lisääminen ennen stressavia tilanteita (esim. matkustaminen, kilpailu) voi olla hyödyllistä, sillä se lisää elimistön omaa immuunitoimintaa ja suojaa lihas- ja hermosoluja.
Mistä saa E-vitamiinia?
Laidunheinä sisältävää runsaasti E-vitamiinia. E-vitamiinipitoisuus kuitenkin laskee kasvin iän myötä, samoin kuin jalostuksen (lämpö, jauhaminen jne.) myötä. Heinän kuivaaminen auringossa vähentää sen E-vitamiinipitoisuutta. Koska E-vitamiini on rasvaliukoista, suuren öljymäärän lisääminen ruokintaan kasvattaa myös E-vitamiinin tarvetta. Rasvaliukoisuuden vuoksi E-vitamiini on usein sekoitettu johonkin öljyyn. Tutkimusten mukaan suuretkaan määrät E-vitamiinia eivät ole myrkyllisiä hevosille. Suuria on kuitenkin seurattava, sillä ne voivat olla vuorovaikutuksessa muiden ruokavalion ravintoaineiden, kuten beetakaroteenin, kanssa.
C-VITAMIINI
Toinen tärkeä antioksidantti on C-vitamiini, joka on vesiliukoinen vitamiini. C-vitamiinia, löytyy yleensä solujen sisältä ja/tai ulkopuolelta, jossa se kohtaa mahdolliset vapaat radikaalit, joita se neutralisoi ja siten estää vaurioita hevosen elimistössä.
Milloin C-vitamiinia tarvitaan? Terveet hevoset voivat syntetisoida C-vitamiinia itse maksassaan. Kuitenkin, mikäli hevonen on stressaantunut (esim. iäkäs, intensiivinen harjoittelu, pitkät matkat), elimistön C-vitamiinin tuotanto ei pysty vastaamaan sen kysyntään.C-vitamiinipitoiset lisäravinteet voivat auttaa vähentämään stressin haitallisia vaikutuksia immuunijärjestelmään. C-vitamiini on vesiliukoista, eikä sen yliannostuksesta ole vaaraa, sillä maksa hidastaa tuotantoa, jos sille ei ole tarvetta.
SELEENI
Seleeni on kasveissa esiintyvä hivenaine. Seleenillä itsessään ei ole paljon antioksidanttikapasiteettia, mutta kun seleeni yhdistyy E-vitamiinin kanssa, siitä tulee vahva antioksidantti. Yhdessä E-vitamiinin kanssa seleeni pysäyttää vapaiden radikaalien aiheuttamat hermosolujen vauriot, mikä estää hermovaurioiden ja rappeutumisen aiheuttamia hermostohäiriöitä (eli hevosen motorisia ongelmia). Seleeni auttaa ehkäisemään hevosten lihasongelmia (mm. valkolihastauti). E-vitamiini ja seleeni tasapainottavat toisiaan, joten jos seleenin saatavuus on vähäistä, E-vitamiini nostaa aktiivisuutta ja päinvastoin. Seleeni on myös olennainen osa glutationiperoksidaasia eli antioksidanttientsyymiä.
Seleenin lähteet:
Maaperän seleenitasot vaihtelevat eri alueilla. Heinät, jotka on korjattu esimerkiksi kallioisen vuoristoalueen emäksiseltä maalta, voivat sisältää hyvin paljon seleeniä. Pohjoismaisessa maaperässä on seleeniä pääsääntöisesti vähän ja siksi sitä lisätään usein mm. lannotteisii. Seleeni on suurina määrinä myrkyllistä ja siksi sen osuus rehuista olisi hyvä tietää. Hevoset tarvitsevat ruokavaliota 0,3 mg/kg (noin 3 mg/vrk). Jos hevonen saa liikaa, se voi aiheuttaa myrkytyksen. Kroonisen seleenimyrkytyksen varhaisimmat merkit ovat harjan ja hännän jouhien irtoaminen sekä kavion halkeamat, jotka voivat itse asiassa aiheuttaa kavion seinämän irtoamisen. Tämä voi johtua 10 mg/vrk saannista. Akuutin myrkyllisyyden oireita ovat sokeus, muutokset käyttäytymisessä, laihtuminen, liiallinen syljeneritys, sydämen ja maksakudosten kuoliosta johtuva sydämen ja hengitystiheyden lisääntyminen. Myrkyllisyys lisääntyy, mikäli rehu sisältää myös suuria määriä kuparia.
ANTIOKSIDENTTIENTSYMIT
Vitamiinien ja kivennäisaineiden (mm. sinkki) lisäksi on olemassa muun tyyppisiä antioksidantteja, jotka ovat entsyymien muodossa. Superoksididismutaasi, katalaasi, glutationiperoksidaasi ja glutationireduktaasi toimivat kaikki vapaiden radikaalien ja toimivat myös solujen sisällä, eikä niiden pinnalla, kuten E-vitamiini ja seleeni. Näitä entsyymejä löytyy monista kudoksista, mukaan lukien maksa, lihakset ja aivot.
Superoksididismutaasia löytyy useista elimistä; joista suurin aktiivisuus on maksassa, jota seuraavat munuaiset, aivot, sydän ja lihakset.
Glutationiperoksidaasia löytyy pääasiassa nisäkkäiden puna- ja valkosoluista, mikä auttaa estämään solukalvojen hapettumista kuluttamalla solun vapaita radikaaleja. Seleeni on tärkeä glutationiperoksidaasin rakenteelliselle eheydelle, ja ilman riittävää seleeniä sen toiminta on vakavasti heikentynyt.
Glutationireduktaasi on välttämätön glutationiperoksidaasille, joka stabiloi tehokkaasti vapaita radikaaleja ja suojaa kudoksia vaurioilta. Sitten se vähentää hapettunutta glutationia syklin loppuunsaattamiseksi.Mineraalit ovat myös katalaasin rakennekomponentti, joista tärkein on rauta. Raudanpuute hidastaa katalaasin toimintaa. Katalaasientsyymi esiintyy pääasiassa maksassa ja lihaksissa.
MITÄ TÄMÄ TARKOITTAA HEVOSELLE?
Kaikki hevosten stressaavat tilat, mukaan lukien liikunta, edellyttävät kehon antioksidanttien aktiivisuutta huolehtimaan lisääntyneen hapenkulutuksen aiheuttamista happiradikaaleista ja oksidatiivisesta stressistä. Hevoset, jotka matkustavat erityisesti pitkiä matkoja ja kilpailevat usein, ovat alttiimpia antioksidanttilähteiden puutteelle. Tämän vuoksi on tärkeää, että hevosella on tasapainoinen ruokavalio ja mahdollisuuksien mukaan saatavilla tuoretta laidunruohoa tai laadukasta heinää. Jossain tapauksissa antioksidanttilisää voidaan tarvita; erityisesti, jos hevonen ei ole laitumella.
Tiineys
Liikunnan lisäksi tiineys voi aiheuttaa oksidatiivista stressiä. Kasvava sikiö voi aiheuttaa tammalle stressiä, kun elimistö yrittää tuottaa tarpeeksi energiaa sekä itselle että kehittyvälle varsalle. Antioksidanttiaktiivisuus voi yleensä pysyä energiantarpeen tahdissa, mutta viimeisinä tiineysviikkoina ennen varsomista sikiön kehitys saavuttaa huippunsa. Tänä aikana antioksidanttipitoisuuksien on osoitettu vaihtelevan, joten on tärkeää antaa tiineelle tammalle riittävä määrä E-vitamiinia, seleeniä ja muita välttämättömiä kivennäisaineita.
Ikääntyminen
Hevosten ikääntyessä aineenvaihduntatoiminta hidastuu ja on vähemmän tehokasta. Myös elinten toiminnan tehokkuus heikkenee. Tämä lisää alttiutta oksidatiiviselle stressille ja vaurioille, mikä heikentää elinten ja kudosten toimintaa. Antioksidanttien lisääminen on erittäin tärkeää ikääntyvälle hevoselle, jotta hevosen alttius oksidatiivisille vaurioille vähenee. Vanhemmat treenaavat hevoset tarvitsevat myös enemmän antioksidantteja, koska harjoittelu voi lisätä niiden alttiutta kudosvaurioille. E- ja C-vitamiini ovat tärkeitä lisiä iäkkäiden hevosten ruokavalioon.
Sairaus
Sairaana olevat hevoset ovat myös alttiita oksidatiiviselle stressille. Sairaus voi myös vähentää ruokahalua ja ravinnon imeytymistä suolistossa. Myös vtiamiinipuutoksia saattaa esiintyä, mikä voi pahentaa olemassa olevaa ongelmaa, joten ylimääräinen antioksidanttilisä saattaa olla tarpeen sairaiden hevosten immuunitoiminnan vahvistamiseksi.
Myös rehun tai veden sisältämät toksiinit voivat vaikuttaa eläinten ravitsemukseen. Esimerkiksi kuivina vuosina rehun laatu heikkenee usein ja kasvit voivat ottaa maaperästä myrkkyjä, kuten nitraatteja. Kasvien kasvustressi voi myös johtaa mykotoksiinien muodostumiseen rehussa; tätä voi esiintyä sekä rehuviljoissa että rehuissa. Nämä toksiinit voivat olla terveydelle vaarallisia.
Hevosen motorinen neuronitauti (EMND) on hermostoa rappeuttava sairaus aikuisilla hevosilla. EMND:n ja E-vitamiinistatuksen välillä on merkittävä yhteys; sairailla hevosilla on alhaisemmat alfatokoferolipitoisuudet plasmassa kuin kontrollihevosilla. Tämä oletus E-vitamiinin puutteesta on korvattu uudemmalla teorialla, jonka mukaan E-vitamiini on alhainen johtuen sen lisääntyneestä hyödyntämisestä vaurioituneita hermoja vaurioittavien happiradikaalien poistamisessa.
Krooniset reumasairaudet ja rappeuttavat luu- ja nivelsairaudet liittyvät liialliseen happiradikaalituotantoon. Happiradikaalit kykenevät myös aiheuttamaan nivelvaurioita, ja tämä saattaa olla osallisena joissain hevosen nivelsairauden patogeneesissä.
On siis tärkeää muistaa, että hapettuminen lisääntyy energiantarpeen kasvaessa, kuten raskaan harjoituksen ja raskauden aikana. Hapettumisen lisääntyessä lisääntyy myös happiradikaalien tuotanto, jotka voivat vahingoittaa hevosesi tärkeitä kudoksia. Hevosilla on sisäiset mekanismit pysyäkseen mukana lisääntyvän ROS-tuotannon tahdissa, kuten C-vitamiinin synteesi ja antioksidanttientsyymit, mutta nämä sisäiset mekanismit eivät välttämättä riitä, kun happiradikaalitasot nousevat. Paras tapa ehkäistä vakavia vaurioita on pitää hevosesi terveenä tasapainoisella ruokavaliolla, joka sisältää riittävästi tärkeitä ravinteita, vitamiineja ja kivennäisaineita.
Lähteet:
Chew, B.P. 1996. Importance of antioxidant vitamins in immunity and health in animals. An. Feed Sci. Tech. 59:103-114
Clarkson, P. and Thompson, H. 2000. Antioxidants: What role do they play in physical activity and health? Am. J. of Clin. Nutr. 72 (supp.): 637S-46S.
Thomas, Heather S. 2004. The Role of Antioxidants. The Horse Magazine.
Williams, C.A. 2005. Are you ‘Stressing Out’ your horse? Rutgers Cooperative Extension. FS656.
Alkuperäinen teksti: ©2007 Rutgers, The State University of New Jersey, U.S. Department of Agriculture, and County Boards of Chosen Freeholders
Aiheeseen liittyvuä tuotteita:
