- altistus, diagnosointi ja lääkintä
Oletusten mukaan suuri osa hevosista kärsii mahahaavasta jossain vaiheessa elämäänsä. Arviolta 60 prosentilla treenatuilla ja 90 prosentilla kilpahevosista on mahahaavoja. Mahahaavat ovat hevosen mahalaukun haavaumia, jotka vaikuttavat negatiivisesti suorituskykyyn sekä elämänlaatuun. Mahahaavoille altistavia tekijöitä ovat mm. stressi, liian vähäinen korsiruokinta, kova treeni ja kilpaileminen, pitkät kuljetukset sekä erilaiset elämänmuutokset. Omistajien olisi hyvä tunnistaa mahahaavasta kielivät varhaiset merkit sekä yleiset riskitekijät.
Missä hevosen mahahaavat esiintyvät?
Hevosilla on melko pieni 10-15 litraa) mahalaukku, joka toimii parhaiten, kun hevosen saa syödä pieniä rehumääriä koko päivän. Hevosen vatsa koostuu kahdesta alueesta: ylemmästä alueesta, jota peittää levyepiteeli ja alemmasta alueesta, jota peittää rauhaskudos. Alempi rauhasalue tuottaa hapanta mahanestettä ja limaa.
"Hoidon kannalta on erittäin tärkeää tietää, missä haavaumat ovat - levyepiteeli, rauhanen tai molemmat - koska haavojen sijainti vaikuttaa hoitokäytäntöön", sanoi Jyme Nicols, hevosten ravitsemustieteiden tohtori.
”Ja ainoa tapa diagnosoida haavaumat on antaa eläinlääkärin tutkia hevonen. Tämä puolestaan tarkoittaa gastroskoopin käyttöä.”
Kuinka pisteyttää hevosen mahahaavat?
Vuonna 1999 tutkijat ottivat käyttöön termin hevosen mahahaava-oireyhtymä (EGUS) kattoterminimeksi kaikille hevosen mahahaavoille. Myöhemmin tutkijat havaitsivat, että haavat rauhas- ja levyepiteelialueella ovat hyvin erilaisia, ja nämä kaksi tyyppiä tulisi kuvata ja hoitaa toisistaan riippumatta.
Eläinlääkärit käyttävät mahalaukun yläosan levyepiteelihaavoissa vakiintunutta luokitusjärjestelmää, joka kuvaa haavaumat vakavuuden perusteella. Asteikko vaihtelee 0:sta (terve, ei haavaumia) 4:ään (laajat vauriot, syvät eroosiot).
Syyt ja riskitekijät hevosen mahahaavoille
Tänä päivänä hevosia pidetään eri tavalla mihin evoluution on ne kehittänyt. Lisäksi hevosia käytetään asioihin, joihin niitä ei varsinaisesti ole suunniteltu, mm. kilpailu ja kuljetukset.
”Hevoset on suunniteltu pitämään päänsä alhaalla, laiduntamaan laumassa, mutta me eristämme ne talleissa omiin karsinoihin, kuljetamme niitä ja teemme niiden kanssa meille tärkeitä asioita. Syötämme niille ruokaa liian harvoin ja liian suuria viljamääriä, eikä läheskään kaikki hevoset saa olla ulkona koko päivää”,sanoo Nicols.
Keskeisiä riskitekijöitä mahahaavan (EGUS) kehittymiselle ovat:
Pitkät ajanjaksot ilman rehua. Kuusi tuntia tai enemmän heinien (heinän tai laidun) välissä lisää riskiä. Ruokinta-ajan pidentäminen (slowfeeding) tai vapaa heinä vähentävät riskiä. Vapaa heinä ei kuitenkaan sovi kaikille vaan nostaa muita ongelmien riskiä.
Riittämätön vesi. Vesi toimii erinomaisena puskurina mahanesteille, ja hyvin juovilla hevosille, joilla on aina mahdollisuus saada vettä, on vähemmän mahahaavoja. Sitä vastoin hevosilla, joilla on rajoitettu veden saanti, on yli kaksi kertaa suurempi riski saada haavaumat.
Runsaasti tärkkelystä sisältävien rehuannosten saaminen yli 2 g/painokilo kaksinkertaistaa hevosen riskin saada haavaumat.
Lääkkeet, kuten ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet (NSAID, esim. fenyylibutatsoni ja fluniksiinimeglumiini), lisäävät erityisesti rauhassairauden riskiä vahingoittamalla mahalaukun limakalvon limakalvoa.
Hevosen mahahaavojen kliiniset merkit
"Mahahaavan merkit voivat olla hyvin pieniä hienovaraisia, joten omistajan on tärkeää tuntea hevosen normaali tila huomatakseen mikä on epänormaalia”, Nichols toteaa.
Pienet käyttäytymismuutokset, kuten muutokset kasvojen ilmeissä satuloinnin aikana (korvien, silmien ja suun asento ja liikkeet), voivat viitata mahahaavojen esiintymiseen. Muita EGUS:n merkkejä voivat olla yleinen ärtyneisyys ja kiukkuisuus (esim. hevonen saattaa yrittää näykkiä tai huiskuttaa hännällään) sekä suorituskyvyn muutokset.
Muita merkkejä ovat mm. ylälinjan menetys, himmeä karva ja ähkyoireet.
Hevosen mahahaavojen diagnosointi ja hoito
Pyydä eläinlääkäriäsi aina tekemään gastroskopia hevosellesi, jos epäilet, että hänellä saattaa olla mahahaavoja.
"On hyvä huomioida, että rauhas- ja levyepiteelitautien välillä ei ole yhteyttä", sanoo Nichols. ”Lisäksi ulkoisten merkkien ja haavaumien vakavuuden välillä ei ole yhteyttä."
Haavaumien hoitoon kuuluu pääasiassa mahalaukun happamuuden vähentäminen ja mahalaukun limakalvon suojaaminen. Yleisimmin määrättyjä lääkkeitä ovat omepratsoli, ranitidiini ja sukralfaatti.
Lisäksi tärkeää on arvioida, mitkä seikat ovat alun perin vaikuttaneet haavaumien syntyyn ja pyrkiä suunnittelemaan ja sopeuttamaan hevosen päivärutiini ja hoito niin, että riskitekijät saadaan minimoitua.
Viesti tallille:
Useimmat hevoset ovat vaarassa saada mahahaavoja jossain vaiheessa elämäänsä, joten hevosen käyttäytymisen muutoksiin kannattaa kiinnittää huomiota herkällä korvalla. Suunnittele ruokinta ja ruokavalio, pyri minimoimaan stressi ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, mikäli hevosesi oireilee mahahaavaan viittaavien kaltaisten oireiden tavoin.
Lähde: The Horse.com, Stacey Oke, DVM, MSc
Jyme Nicols, PhD : 2024 virtual EquiSummit, held Dec. 3-4.
