Yksinkertainen ruokinta on usein paras tapa saavuttaa hevosen optimaalinen hyvinvointi, olipa kyseessä sitten urheilu- tai harrastehevonen. Urheiluhevosella saattaa olla tiettyjä erityistarpeita raskas työmäärä huomioiden, mutta pääpiirteet ovat kaikilla samat.
1. Hevosen energian tarve aktiivisuus- ja treenimäärään suhteutettuna
The Nutrient Requirements of Horses (NRC) mukaan aktiivisuustasolla ja intensiteetillä on neljä luokkaa:
- Kevyt liikunta: 1-3 tuntia viikossa enimmäkseen kävelyä ja ravia.
- Kohtuullinen liikunta: Kolmesta viiteen tuntia viikossa enimmäkseen ravia, jossa on jonkin verran kävelyä ja laukkaa ja jonkin verran vaativampaa työtä, kuten este-, kouluratsastusta.
- Raskas liikunta: Neljästä viiteen tuntia viikossa ravia, laukkaa, laukkaa ja vaativaa työtä.
- Erittäin raskas harjoittelu: Yksi tunti viikossa nopeustreeniä ja/tai 6-12 tuntia työtä viikossa.
Yleensä ainoat hevoset, jotka sopivat "erittäin raskaaseen" luokkaan, ovat säännöllisesti (kansainvälisesti) kilpailevat kilpahevoset, kestävyysurheiluhevoset, ravihevoset tai kenttähevoset. Useimmat muut hevoset sopivat kevyen tai kohtalaisen harjoituksen luokkiin.
Oman hevosen työtaakka on helppo yliarvioida. Luonnossa hevonen vaeltaisi jopa yli viisikymmentä kilometriä päivässä ravintoa etsien. Jos kevyttä työtä tekevä hevonen ruokitaan raskasta työtä tekevän hevosen ruokavaliolla, syntyy vaara yliruokkimisesta, joka puolestaan aiheuttaa muita ongelmia.
Kevyttä tai kohtalaista työtä tekevät hevoset eivät vaadi energiaa paljon enemmän kuin mitä tarvitaan normaaliin ylläpitoon. Toisaalta, osa urheiluhevosista tarvitsee jopa kaksi kertaa enemmän energiaa kuin kevyttä työtä tekevä hevonen . Kyse on jokaisen yksittäisen eläimen ainutlaatuisen geneettisen yhdistelmän, iän ja aineenvaihdunnan sekä harjoituksen intensiteetin ja keston huomioon ottamisesta.
2. Aloita heinällä (ja heinätestillä).
Ruokavalion energia koostuu pääsääntöisesti energiasta, hiilihydraateista ja rasvoista. Hiilihydraatit jaetaan kahteen luokkaan: ei-rakenteellisiin ja rakenteellisiin.
- Ei-rakenteelliset hiilihydraatit (NSC:t) tulevat sokereista ja tärkkelyksistä, pääasiassa viljoista. Useimmat urheiluhevoset tarvitsevat jonkinlaisia hiilihydraatteja eikä sokeri ja tärkkelys ole niille samalla tavalla ongelma kuin harrastehevosille. On kuitenkin tärkeää rajoittaa ruokavalion NSC:t siihen, mitä hevonen todella tarvitsee iän ja harjoituksen intensiteetin perusteella.
- Rakenteelliset hiilihydraatit puolestaan sisältävät rehuista saatavia kuituja ja ne ovat yksi tärkeimmistä tekijöistä varmistettaessa, että hevosen suolisto toimii optimaalisesti.
Hevosen ruoansulatuskanavassa asuu miljardeja hyödyllisiä mikrobeja, jotka sulattavat kuituja ja tuottavat haihtuvia rasvahappoja (VFA), joita käytetään energianlähteenä. Tästä syystä pelkkä heinä voi täyttää joidenkin hevosten energiatarpeet. Kuitu auttaa pitämään paksusuolen oikeassa pH-tasapainossa ja vähentää huomattavasti ähkyriskiä. Heinä on sitä, mitä hevoset on suunniteltu syömään, ja sitä tulisi aina ruokkia vähintään 1-1.5 % eläimen painosta päivässä. Hevosen ruokavalion kokonaisuudessa tulee ottaa huomioon myös mahdollinen laitumella syöty ruoho..
Kun kyseessä on raskaasti treenaava ja paljon kuluttava urheiluhevonen, on suositeltavaa investoida heinäanalyysiin, joka kertoo tarkat ravintoainetasot ja auttaa määrittämään, mitä ravintoaineita on tarpeen lisätä ruokavalioon mm. viljan, täysrehujen tai ravintolisien muodossa. Hyvälaatuinen rasva on helppo – ja usein hiilihydraatteja turvallisempi – tapa lisätä energiaa urheiluhevosen ruokavalioon. Hevosen keho käyttää rasvoja aerobisen harjoituksen aikana, mikä voi auttaa säästämään glukoosia hiilihydraateista korkean intensiteetin tai pitkäkestoisen harjoituksen aikana.
3. Muista veden ja suolojen merkitys.
Nämä ravintoaineet jäävät helposti huomiotta vaikka raikkaan, puhtaan veden ja suolan riittävä saatavuus on ratkaisevan tärkeää kaikille eläimille, mutta erityisesti paljon hikoileville urheiluhevosille.
Kun hevoset harjoittelevat kuumalla, kostealla säällä, ne voivat menettää jopa 10-15 litraa tunnissa nesteitä hien muodossa. Hevosen hiki on hypertonista, mikä tarkoittaa, että se sisältää enemmän elektrolyyttejä kuin mitä elimistössä kiertää. Ihmisen hiki on hypotonista, mikä tarkoittaa, että kehossa kiertää korkeampi elektrolyyttipitoisuus kuin hiessä. Tämä tarkoittaa, että hikoilevalle hevoselle pelkän veden antaminen vain laimentaa elimistön elektrolyyttipitoisuutta. Tästä syystä hevonen tarvitsee elektrolyyttejä ylläpitämään nestetasapainoa ja solujen toimintaa, joka on oleellista suorituskyvyn kannalta.
Normaalioloissa, kun hevonen hikoilee vain pieniä määriä, riittää korvaamiseen usein pelkkä suola. Jos sää ja liikunta – tai jokin muu stressi, kuten pitkä matkustaminen – johtavat pitkittyneeseen runsaaseen hikoiluun, on tärkeää korvata menetetyt elektrolyytit elektrolyyttivalmisteella, joka sisältää myös kaliumia, natriumia ja klodia sekä mahdollisesti magnesiumia.
4. Kohtuus proteiinin annostelussa
Moni omistaja yliarvioi hevosen proteiinin tarpeen. Vaikka proteiinia ja tarkemmin sanottuna tiettyjä aminohappoja tarvitaan kasvuun, lihaksille ja kehon järjestelmien ylläpitämiseen, proteiini sinänsä on tehoton energialähde.
Hevoset tarvitsevat välttämättömiä aminohappoja, joista tärkeimmät ovat lysiini, metioniini ja treoniini. Kevyttä työtä tekevät hevoset saavat useimmiten tarpeeksi proteiinia ruokavaliostaan (heinä ja ruoho) sekä mahdollisista lisärehuista. On yleisempää, että harrastehevonen saa liikaa kuin liian vähän proteiinia. Liiallinen proteiinin saanti aiheuttaa lihomista sekä saattaa rasittaa munuaisia. Voimakas ammoniakin haju tallissa kertoo usein liiallisesta proteiinin saannista. Kohtalaista tai raskasta työtä tekevillä hevosilla on korkeampi proteiinin tarve, mikä voidaan täydentää mm. sinimailasella tai viljoilla.
5. Auta minimoimaan ja hallitsemaan stressiä.
Urheiluhevosilla arkeen liittyy usein myös stressiä. Stressi vaikuttaa lähes koko eläimen elimistöön ruoansulatusjärjestelmästä tuki- ja liikuntaelimistöön.
Nivelten ja kavioiden terveys: Iskut, tärähdykset ja rasitus, joka urheiluhevosen raajojen on kestettävä, on huomattava. Nivel- ja kaviospesifisten ravintoaineiden, kuten glukosamiinin ja kondroitiinisulfaatin, sekä orgaanisen sinkin ja biotiinin, tarjoaminen voi auttaa suojaamaan niveliä ja kavioita vaurioilta.
Antioksidantit: E-vitamiini ja orgaaninen seleeni ovat erittäin tärkeitä ravinteita urheiluhevosen ruokavaliossa. Ne auttavat torjumaan harjoitukseen ja aineenvaihduntaan liittyvien vapaiden radikaalien aiheuttamia lihasvaurioita.
Immuunitoiminta: Orgaaniset hivenaineet ovat tärkeitä nivelten ja kavioiden terveyden tekijöitä, mutta ne ovat erittäin merkityksellisiä hermoston normaalille toiminnalle ja terveelle ja toimivalle immuunijärjestelmälle.
Suoliston terveys: Stressi, jolle hevoset altistuvat mm. koulutuksen, matkustamisen ja uusien ympäristöjen myötä, voi vaikuttaa hevosen suoliston mikrobiomiin ja aiheuttaa ruoansulatushäiriöitä. Suoliston ravintoaineet, kuten pre- ja probiootit, voivat auttaa minimoimaan ruoansulatusvaivoja ja maksimoimaan turvalliset ruokinta-, matka- ja harjoituspäivät.
Avain urheiluhevosten(kin) ruokintaan on kohtuus. Mikään yksittäinen ainesosa tai ravintoaine ei ole hyödyllinen, jos perusteissa on puutteita.
Lähde: Alltech
