Globaalin ilmastonmuutoksen myötä ihmiset ovat yhä kiinnostuneempia ja tietoisempia siitä, kuinka oma päivittäinen toiminta vaikuttaa ympäristöön. Sama pätee myös hevostenomistajiin, kun yhä useampi ratsastaja pohtii ympäristön kannalta parempia vaihtoehtoja hevosarjen pyörittämiseen. Vaikka kestävän kehityksen saavuttaminen hevostodellisuudessa saattaa tuntua haastavalta, on pienilläkin teoilla merkitystä.
Hevosenomistajilla, joiden hevonen asuu täysihoitotallissa, on vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa esimerkiksi lannankäyttöön/kierrätykseen tai hevoslaitumien liiallisen laiduntamisen estämiseen. Ruokinta on kuitenkin aihe, johon jokainen hevosenomistaja pystyy vaikuttamaan ja muutamilla pienillä valinnoilla on mahdollista rukata ruokintaa ympäristöystävällisempään suuntaan.
Rehujen sisältämät hivenaiheet:
Hevosten mineraali- ja hivenainetarpeet eivät useinkaan täyty pelkällä korsirehulla. Kivennäisaineet muodostavat noin 2 % hevosen ruokavaliosta ja siksi niiden vaikutuksia aliarvioidaan usein. Niillä on kuitenkin oleellisen tärkeä merkitys hevosen elimistön erilaisiin toimintoihin nivelrustojen kehittymisestä karvan tai vahvojen kavioiden ylläpitämiseen.
Hevosen ruoansulatusjärjestelmässä suurin osa ruokavalion sisältämistä vitamiineista ja kivennäisaineista imeytyy ohutsuolessa ja kulkeutuu verenkiertoon jakaantumaan koko kehoon käytettäväksi. Makromineraaleja tai päämineraaleja, kuten kalsiumia, fosforia, magnesiumia, natriumia, kaliumia, kloridia ja rikkiä, tarvitaan suurempia määriä kuin mikromineraaleja tai hivenaineita, joita ovat kupari, sinkki, mangaani, rauta, seleeni, koboltti ja paljon muuta. Mutta vaikka määrävaatimukset hivenaineille saattavat olla pienemmät, ne ovat erittäin tärkeitä hevosten terveyden kannalta.
Heinä ja laidunruoho sisältävät vitamiineja ja kivennäisaineita vaihtelevissa määrin maaperän laadusta, käsittelystä, alueesta jne. riippuen. Hevoset tarvitsevat usein lisäravinteita optimaalisen hyvinvoinnin ja terveyden vuoksi, minkä vuoksi täysrehut ja muut lisäravinteet sisältävät yleensä kivennäisaineita. Riittävä määrä mineraaleja – mutta ei liikaa – on ympäristön kannalta paras ratkaisu.
Hevoset eivät pysty varastoimaan suuria määriä ylimääräisiä kivennäisaineita elimistöönsä, ja tutkimukset ovat osoittaneet, että yli 100 % niiden todellisesta mineraalitarpeesta johtaa korkeampaan mineraalieritykseen (eli mineraalipitoiseen lantaan), millä on merkittäviä ympäristövaikutuksia.
Ylimääräisten kivennäisaineiden syöttäminen hevosille ei ole vain taloudellisesti haaskaavaa, vaan sillä on myös negatiivinen vaikutus ympäristöön. Hevoset tuottavat noin 50 kiloa lantaa päivässä. Kun lanta kastuu, siihen erittyneet mineraalit alkavat liueta. Ylimääräiset mineraalit liukenevat maaperään ja voivat kulkeutua pintavesiin tai kulkeutua maaperän kerrosten läpi ja päätyä pohjavesiin saakka. Toinen lantaan ja mineraaleihin liittyvä seikka koskee ulosteen mikrobi-organismeja. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lannassa olevat bakteerit keräävät ja imeyttävät joitakin erittyvistä mineraaleista. Kivennäisaineiden tarjoaminen muodossa, joka edistää suolistobakteerien lisääntymistä tulisi tutkia lisää, sillä se näyttää vähentävän maaperään ja veteen huuhtoutuvien mineraalien määrää.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että korkeampien hivenainepitoisuuksien lisääminen hevosten ruokavalioon lisää myös lannasta huuhtoutuvan fosforin määrää. Koska fosfori on ympäristön kannalta suuri huolenaihe, olisikin oleellisen tärkeää, että kivennäisaineita ei syötetä vain asianmukaisina määrinä, vaan myös biosaatavassa, ympäristöystävällisemmässä muodoissa.
Orgaaniset mineraalit hevosille
Orgaaniset mineraalit määritellään mineraaleiksi, jotka ovat sitoutuneet proteiiniin tai aminohappokelatointiaineeseen. Esimerkkejä orgaanisista hivenaineista ovat mm. Bioplex® sinkki, kupari, mangaani, koboltti ja rauta sekä Sel-Plex® orgaaninen seleeni. Epäorgaaniset mineraalit sen sijaan ovat kiinnittyneet esimerkiksi karbonaattiin, kloridiin, sulfaattiin tai oksidiin.
Tutkimukset hevosten ruokavalion orgaanisten ja epäorgaanisten mineraalien eroista ovat osoittaneet, että orgaaniset kivennäisaineet imeytyvät tehokkaammin ja ovat hevosen elimistössä helpommin hyödynnettävissä kuin epäorgaaniset vastineensa. Esimerkiksi glutationiperoksidaasi, seleeniriippuvainen antioksidanttientsyymi, osoitti lisääntynyttä aktiivisuutta rasituksen jälkeen orgaanisella seleenillä ruokituilla hevosilla verrattuna hevosiin, jotka saivat epäorgaanista seleeniä (natriumseleniitin muodossa). Kun orgaaniset mineraalit imeytyvät tehokkaammin ja niitä tarvitaan vähemmän, se tarkoittaa myös sitä, että vähemmän mineraaleja erittyy lantaan ja maaperään, mikä voi auttaa suojelemaan ympäristöä.
Muut viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että orgaanisten hivenaineiden lisäys voi auttaa parantamaan nivelrustojen indikaattoreita ja antioksidanttiaktiivisuutta nuorilla kasvavilla hevosilla. Lisäksi tutkimukset ovat osoittaneet, että orgaaniset hivenainelisät voivat auttaa ylläpitämään hevosen optimaalista terveyttä, kehitystä ja suorituskykyä.
Hevosen omistajana voit lukea hevosesi rehu- ja lisäravinteiden etikettejä saadaksesi selville, tarjotaanko mukana olevia hivenaineita orgaanisessa muodossa. Orgaaninen muoto voidaan tunnistaa nimistä, jotka sisältävät usein sanat "proteiini", "kelaatti", "aminohappokompleksi" tai "metioniini".
