Juhannustaiat ovat osa juhannuksen juhlintaan liittyvää kansanperinnettä.
Juhannuksena tehtiin taikoja lähinnä naimaonnea ja tulevaisuutta varten. Seitsemän kukkaa (tai yrttiä) tyynyn alle lienee tänä päivänä juhannustaioista elinvoimaisimpia. Taiolla on haettu etukäteistietoa tulevasta aviopuolisostaan, ja hänen on määrä näyttäytyä unessa.
Mutta voisiko tämä päteä myös hevosiin? Kun juhannusyönä nukkuu sen seitsemän yrttiä tyynyn alla, ilmestyy unessa unelmien hevonen tai miksei jokin muukin eläin? Tai voisiko seitsemän yrtin taialla taikoa pois kerralla kaikki vaivat ja ongelmat, niin että juhannuspäivänä tallissa odottaa vireä ja vetreä ratsu-Reima, jolla onnistuu hankalampikin temppu tai tehtävä.
Kokosimme CdG:n suosikkiyrtit erityisesti juhannustaikojen ja -loitsujen tekoa ajatellen:
KEHÄKUKKA:
Kauniin oranssinkeltaisen kehäkukan tunnetuin käyttötapa on ihonhoito. Keskiajalla öljyssä uutetuista kukista valmistettiin haavasalvaa sianihraan sekoitettuna. Kehäkukka nopeuttaa haavojen paranemista ja sillä on hoidettu mm. känsiä murskaamalla kehäkukan kukkia ja lehtiä suolaan sekoitettuna. Kehäkukka sisältää paljon saponiineja ja lisäksi mm. karotenoideja, parkkiaineita sekä eteeristä öljyä. Karotenoidit ehkäisevät tulehduksia ja edistävät ihon pintakudoksen paranemista. Kehäkukasta saatavat flavonoidit myös toimivat antioksidantteina, jotka puolestaan tehostavat immuunijärjestelmän toimintaa muiden hyötyvaikutusten ohella.
”Kehäkukalla taiot hevosellesi pumpulinpehmeän ihon, joka ei kutise eikä kirvele.”
KAMOMILLA:
Kamomilla luetaan laajakirjoisesti vaikuttaviin rohtokasveihin. Sitä on käytetty jo antiikin ajoista lähtien paljolti äitien ja lapsien rohtona. Edelleenkin sitä käytetään paljon yleisrohtona lapsille varsinkin suolisto- ja vatsakipuihin sekä unihäiriöihin. Kamomilla voi ehkäistä tulehduksia mahan limakalvoilla ja lievittää kipuja. Kamomilla lievittää rauhatonta ja levovonta oloa; sitä onkin käytetty perinteisesti rauhoittavana yrttinä esimerkiksi iltateenä.
”Kamomillalla taiot hevosestasi rauhallisen Zen-ratsun, joka ei säpsy tai säiky mitään, vaan keskittyy täydelliseen suoritukseen ympäristön häiriöistä piittaamatta.”
VOIKUKKA:
Voikukka on antiikin ajan ja perinteisen Kiinalaisen lääketieteen rohdos mm. maksan toiminnan aktivoimiseen, suoliston liikkeiden lisäämiseen, ruokahaluttomuuteen, ilmavaivoihin, nivel- ja lihaskipuun, ihottuman ja mustelmien hoitoon. Voikukka sisältää runsaasti eri aktiiviaineita, joilla on antioksidanttisia ja anti-inflammatorisia eli tulehduksia estäviä vaikutuksia. Voikukka lisää munuaisten toimintaa ja virtsan eritystä. Voikukalla aikaansaatu nesteen poistuminen kehosta ei verota kaliumvarastoja, mikä johtuu voikukan itsensä sisältämästä suuresta kalium-pitoisuudesta.
Voikukanjuuri sisältää jopa 25% inuliini-nimistä tärkkelystä, joka on hyödyksi vatsalle. Voikukan lehdet sisältävät noin kolminkertaisen määrän miltei kaikkia ravinteita muihin salaattikasveihin verrattuna. Erityisesti C- ja A-vitamiineja sekä kalsiumia ja rautaa voikukassa on runsaasti.
”Nukkumalla voikukka tyynysi alla, hevosesi tihkuu vitamiineja ja uhkuu terveyttä, elinvoimaa ja räjähtävää suorituskykyä.”
MESIANGERVO:
Mesiangervo on monivuotinen noin metrin korkuinen tanakkavartinen ruoho, jolla on laaja kermanvalkoinen tuoksuva kukinto.
Mesiangervon lääkkeelliset ominaisuudet huomattiin keskiajalla ja uudestaan kasvi otettiin käyttöön 1800-luvulla. Saksalaiset kemistit eristivät mesiangervon lehdistä tuntemattoman hapon vuonna 1939, jolle annettiin nimeksi spireahappo mesiangervon silloisen nimen, Spiraea ulmaria, mukaan. Toiset tiedemiehet antoivat samalle hapolle nimen salisyylihappo, koska he eristivät samaisen aineen Salix-sukuisen pajun lehdistä. Myöhemmin spireahappoon opittiin lisäämään asetyyliryhmä, jolloin lääkevaikutukset pysyivät ennallaan, mutta sivuvaikutukset vähenivät. Asetyylispireahaposta tuli lyhennettynä Aspirin, maailman tunnetuin lääkemerkki. Mesiangervon kukinnoissa on kivennäissuoloja, jotka edistävät virtsaneritystä. Salisyylihapon johdannaiset alentavat kuumetta, lisäävät hien- ja virtsaneritystä sekä lievittävät kipuja, särkyjä ja tulehduksia. Joidenkin eurooppalaisten tutkimusten mukaan kasvi suojaa koe-eläimiä vatsahaavalta.
”Juhannustaian mesiangervo tekee hevosestasi kivuttoman ja säryttömän, mikä tarkoittaa sitä, ettei omistajakaan enää ole köyhä ja kipeä. Tuplavaikutus.”
SIANKÄRSÄMÖ:
Siankärsämö on liittynyt ihmisen elämään kymmeniätuhansia vuosia ja sitä on löydetty arkeologisista kaivauksista. Kiinalaiset arvostivat siankärsämöä suuresti ja käyttivät sen varsia ennustamiseen. Intiaanit polttivat sen kuivattua vartta iholla moksan tapaan. Intian ayurvedassa lääkärit käyttivät siankärsämöä kuumelääkkeenä. Vanhoissa kiinalaisissa ja egyptiläisissä kirjoituksissa siankärsämöä on suositeltu haavojen hoitoon. Roomalaiset sotilaat käyttivät tätä "tuhatlehtistä sotilaan ruohoa" mukanaan taisteluissa haavoittumisen varalta. Myös viikingit käyttivät siankärsämöä haavoihin. Kasvista on olemassa lukemattomia legendoja, kuinka irronneet sormet, nenät ja korvat on saatu istutettua takaisin paikoilleen käyttämällä lääkkeenä tuoretta siankärsämöä tai siankärsämöviinaa. Siankärsämö oli tunnettu myös Amerikan intiaanien keskuudessa monipuolisena rohdoskasvina ja sitä käytettiin lähes kaikkiin yleisimpiin vaivoihin. Ruotsissa siankärsämö tunnetaan yhä sotilaan ruohona (Herba militaris), Ranskassa timpurinyrttinä ja Venäjällä sirppiruohona, sillä sitä käytettiin sirpin aiheuttamien haavojen hoitoon.
Siankärsämöstä on löydetty 120 vaikuttavaa ainesosaa. Rohtona käytetään kukkivaa kasvia, kukkia ja lehtiä. Kasvi sisältää myös runsaasti mm. mangaania, magnesiumia ja rautaa sekä A- ja C-vitamiineja, joten sitä voi käyttää luonnollisena hivenaine- ja vitamiinilisänä.
”Siankärsämötaika poistaa yhdessä yössä haavan kuin haavan, hiertymän tai lyöttymän. Suositeltavaa istuttaa kipakoiden orilaumojen laitumille haavojen ja puremien kätevään itsehoitoon.”
ROHTOSALKORUUSU:
Rohtosalkoruususta eli lääkemalvasta käytetään rohtona kukkia, lehtiä ja juurta. Rohtosalkoruusun merkitys rohtona perustuu sen sisältämiin lima-aineisiin, joita on eniten juuressa (15 - 30%). Juuri tuoksuu miedosti ja maistuu limaiselta. Lima-aineet suojaavat limakalvoja; niillä on merkitystä sekä hengitysteiden sairauksien, että suoliston ja virtsateiden vaivojen hoidossa. Rohtosalkoruususta tehdyt rohdokset lievittävät ärsytysyskää ja käheyttä sekä paksusuolesta aiheutuvia kouristuksia ja edistävät ulostusta. Juuren polysakkaridit parantavat elimistön vastustuskykyä.
”Rohtosalkoruusu juhannuksena tyynyn alle ja abrakadabra – vatsa- ja hengitystievaivat ovat menneen talven lumia!”
LAVENTELI:
Kansanlääkinnässä laventelia on käytetty spasmolyyttinä eli laukaisemaan sileiden lihasten spasmeja, poistamaan suolistokaasuja, vatsalääkkeenä ja diureettina. Legendan mukaan moderni aromaterapia sai alkunsa juuri laventeliöljyn haavoja parantavasta vaikutuksesta. R.M. Gattefossé, jota pidetään aromaterapian perustajana, oli kemisti ja työskenteli laboratoriossaan ja poltti vahingossa kätensä. Lähellä oli laventeliöljyä sisältävä astia, mihin hän upotti kätensä. Käsi parani hyvin ja näin sai kuulemma moderni aromaterapia alkunsa.
Laventeliöljy on yksi eniten tutkituista ja turvallisista eteeristä öljyistä. Sillä on rauhoittavaa vaikutusta, joka on todettu hiirillä. Laventeliöljyä käytetään myös sisäisesti esim. rauhattomuuteen, ahdistuneisuuteen ja unensaantivaikeuksiin. Kuivatusta kasvista tehtyä teetä voi nauttia sisäisesti rauhoittavana rohtona unettomuuteen, sydämentykytykseen ja päänsärkyyn.
”Väitetään, että laventelipelloilla työskentelevät ihmiset eivät koskaan pode päänsärkyä. Sopii myös satulahuoneisiin.”
Lähteet ravintolisäwiki.fi, yrttitarha.fi
